We are living in Disneyland.

Hei, oon ehkä huonoin blogin kirjoittaja. Mulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa tai energiaa kirjoittaa tänne mitään. Haluun niin kovasti pitää jotain päiväkirjaa täällä olosta, mutta se on rajoittunut lähinnä ranskalaisilla viivoilla kirjoitettuihin lauseisiin mun kalenterissa. Hmph. Pakko yrittää ryhdistäytyä.
+ Mulla on noin 2500 kuvaa täältä. Tämä lienee kenellekään mikään yllätys ollut...
Viime kirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon. (Menen valokuva-albumiin, että pysyn mukana muisteluissa.) Ja tää tulee varmasti olemaan hyvin sekava kirjoitus, kun kirjotan asioita sitä mukaa, kun ne mun mieleen pulpahtelee.

Tsekin intensiivikurssi on onnellisesti läpäisty, sain arvosanaksi A-. Jihuuuuuuuu! Käytiin World Press Photo 09 -valokuvanäyttelyssä intensiivikurssin kaa. Siellä oli kans niiin upeita kuvia. Viikko sitten alkoi varsinaiset opiskelut. Mulla on kolme kurssia -Czech for Everyday-Use 1, Interculturalism in the Czech Context ja Art/Architecture. Kaikissa on tosi kivanoloiset opettajat. Tsekinkurssin opettaja on tosi hauska, se oli muutamilla mun kavereilla intensiivikurssin opena. Viimeisenä päivänä se oli tullut 30min myöhässä tunnille kitaran kanssa (väsyneenä öisen juhlinnan jäljiltä) ja opettanut tsekkiläisiä juomalauluja, sitten koko ryhmä oli suunnannut kymmeneltä aamulla yhdessä baariin juomaan olutta. :')
Taide/arkkitehtuurikurssin opettaja taas on sellane hauska höyrypää. Se kävelee ympyrää ja selittää kauheesti käsillään puhuessaan, törmäilee seiniin ja penkkeihin ym. Tuli lukion uskonnon/psykan tunnit mieleen..
Interculturalism tunnilla mennään myöhemmin syksyllä vierailemaan romaanikylässä, tehdään niille jotain aktiviteetteja ym. Ja meille tulee vieras tunnille - joku neo-natsismi asiantuntija, jonka nimee meille ei paljasteta sen oman turvallisuuden vuoksi. Se on kuulema tosi tunnettu Tsekeissä, ja se saa koko ajan tappouhkauksia. Aika jännää saada se kertomaan meille ajatuksiaan.

Mitäs mä olen täällä tehnyt sitten viime kirjoituksen? Well.. Kävin eläintarhassa AIFS-ystävieni kanssa ja näin norsuja! Aww.





Pitäis varmaan selittää toi AIFS. No siis oon ohjelmassa nimeltä ECES (East and Central European Studies) ja me asutaan Kolej Komenskéhossa. AIFS-ihmiset opiskelee myös ECES-ohjelmassa, mutta ne on täällä AIFS-nimisen järjestön kautta, ja ne asuu eri dormissa (Masarykova kolej). Suurinosa mun parhaista ystävistä täällä on just tossa AIFS:ssä, mikä on vähän tylsää, kun ne tosiaan asuu eri paikassa. On meidänkin kolejssa tosi kivoja ihmisiä, ei sillä, mutta se AIFS-porukka, jossa hengaan on vaan ihan paras. <3 Oon saanut ihania ystäviä täällä. Tiiän jo nyt, että tulee olemaan ihan hirveetä palata Suomeen. En voi uskoo, että oon ollut täällä jo kuukauden! Aika menee ihan liian nopeeta.



Eläintarhan lisäksi oon vaellellut ympäriinsä, ottanut paljon kuvia, löytänyt kivoja pikkukauppoja (second hand-liikkeitä, Intia-kauppoja, vintageputiikkeja ym), eksynyt ja nauttinut siitä suunnattomasti, kun vaan vaeltelee ympäriinsä ja odottaa milloin vastaan tulee tuttu kadunkulmaus. Oon löytänyt lempipaikkoja. Kolme tähän mennessä, vaikka tänään Ginny sanoikin, että mulla on aina uus lempipaikka, kun me jutellaan.
Listaan ne nyt tähän löytöjärjestyksessä
1. Puisto mäen päällä, josta näkee koko Prahan yli.




2. Saari yhden sillan alla, jossa istuskelin yks aurinkoinen ilta ja kirjoittelin postikortteja.



3. Puupaikka! <3 Löydettiin se eilen Jordanin kanssa, kun vaelleltiin ympäri kaupunkia. Se on aivan uskomattoman kaunis paikka, aaaaaah.


Mentiin yhtenä iltana AIFS-tyyppien (Kari, Matt, Jordan, Valeria, Amanda, Annie, Sam) kanssa Open Mic -paikkaan. Se on sellane pikkunen kellaripubi, jossa on tiettyinä iltoina viikossa freestyle open mic. Tsekkiläistä hiphoppia ja räppiä siis. Meillä oli niin hauskaa, oltiin tyyliin ne ainoat ulkomaalaiset siellä ja se tunnelma oli ihan huippu.



Oon muuten ihan mestari törmäämään täällä ihmisiin, joita etsin. Just tonne Open Miciin, kun olin menossa, niin metroasemalla törmäsin Valiin, Samiin ja Amandaan, jotka oli matkalla sinne. Onneks törmäsin, koska Jordanin reittiohjeet oli lievästi epämääräiset.

Sit sen jälkeen on törmänny niiden porukkaan kahesti metrossa, kun ollaan sovittu tapaavamme jossain ja ollaan sit satuttu just samaan metroon. Yhtenä iltana olin menossa AIFS-dormille Danin kanssa, kun metrossa törmättiin kavereihin, jotka asuu siellä. JA TÄÄ ON PARAS. Viikko sitten maanantaina, joka oli kansallinen vapaapäivä täällä, mun piti pyykätä ja sen jälkeen nähä Kari, Matt, Jordan ja Valeria. No, soitin sit niille, kun olin vihdoin ja viimein valmis (hitaimmat pyykkikoneet ikinä), ja Kari sano, että ne on jossain tosi isossa puistossa, luultavasti lähellä Petrin tornia (jonne meiän oli tarkotus mennä). No päätin lähtee käppäileen sinne puistoon -se on ihan meiän dormin lähellä. Yhdessä risteyksessä arvoin hetken, että menenkö portaat ylös vai jatkanko polkua suoraan. Päätin mennä polkua pitkin, koska olin jo kerran ollut siellä ylhäällä. Hetken päästä näin ihmisiä rymyämässä puskien keskellä metsässä ja kun katsoin tarkemmin -TADADAAAA, siellä on Matt, Kari, Jordan ja Val. Matt rupes nauramaan ihan hulluna, kun näki mut "How do you do that? How can you end up here of all the places?" :D
No sitä en minäkään ymmärrä miten mä ne löysin, mutta onneks löysin, meillä oli tosi kiva päivä! :)










Kävin myös Manhattan Short Film Festvaleilla. 10 lyhytelokuvaa. Se oli tosi mielenkiintoinen tapahtuma. Ja se leffateatteri oli tosi söpö, sellanen vanhanajan teatteri. Aww.

Yhtenä iltana mentiin katsomaan Joutsenlampi-balettia kansallisteatteriin. Se oli UPEA! Voi että. Ah. Ja se kansallisteatteri (Národní divadlo) on ihan sairaan upea sisältä!







Ollaan oltu tosi monilla klubeilla/yökerhoissa täällä. Mecca, Lucerna, Roxy, Radost FX. Rihannan musiikkivideo Please Don't Stop the Music on kuvattu Radost FX:ssä, jossa ollaan oltu nyt kahdesti. Viime viikolla haluttiin mennä Jordanin ja Annien kanssa tanssimaan. Mecca olis ollut ilmainen, mutta kaukana, joten päätettiin mennä Radostiin. Paikan päälle päästyä selvis, että siellä on Erasmus-juhlat, joten paikka oli TUPATEN TÄYNNÄ. Otettiin ratikka Lucernaan, jossa meille selvis, että se ei oo auki. Pyörittiin hetki ympyrää ja mietittiin mitä tehdään, sit päätettiin mennä jonnekin underground pubiin. Siellä tavattiin tsekkiläinen Martin, joka kertoi meille kuinka vessaan pääsee sisään (ovikoodi!) ja kutsui meidät sitten istumaan sen pöytään. Se tarjos meille oluet ja pitsaa, kun lopulta lähdettiin sieltä baarista. Haha. Käveltiin Malostranskalle, josta mun yöratikka lähti. J&A päätti saattaa mut kotiin asti, etten varmasti eksy tällä kerralla. (Olen eksynyt kiitettävän usein viime aikoina. Ratikkojen numerot on kyllä ollu oikeita, aivan varmasti, mutta ne on päätyny jonnekin ihan muualle kuin on ollut tarkoitus.)

Siitä tulikin mieleen, eksyin yksi yö kotiin tullessani. Yöratikka 57 päätti ajaa jonnekin aivan kummaan paikkaan ja viskata kaikki ulos. Olin tottakai yksin, ilman karttaa, kun unohdin ottaa sen kartan mukaan. Onnekseni näin jonkun tytön pyörimässä ihan eksyneenä ja nappasin sen mukaani ja menin juttelemaan kahdelle pojalle, jotka kummasteli myös missä ollaan. Lopulta meitä oli siis minä, espanjalainen tyttö ja kaksi jenkkipoikaa, joiden määränpäänä oli päästä sinne toiseen dormiin, josta aiemmin puhuin. Pitkän odottelun, etsimisen ja lukuisten Kelseylle (kämppis) soitettujen puheluiden jälkeen löydettiin oikea ratikka ja päädyttiin Paulan -espanjalaistytön kanssa oikeaan paikkaan. Se asuu kahden pysäkin päässä musta. Vaihdettiin sen kanssa numeroita ja nähdään varmaan joskus uudelleen. Hhaha.

Viime viikonloppuna KAIKKI ECES-ihmiset, paitsi minä ja Dan, joka tarvitsi omaa aikaa, matkusti jonnekin viikonlopuksi. Onneks AIFS-ihmiset oli Prahassa, joten mulla oli seuraa. Mentiin lauantaina polkuveneilemään Vltavalle. Oikeastaan päädyttiinkin soutuveneilemään. Meillä oli ihan mielettömän hauskaa. Minä, Jordan, Kari, Matt ja Annie toisessa veneessä, Sam, Mike, Amanda, Chris ja Val toisessa. :)
Merirosvotaisteluja, ympyrässä soutamista, soutukisoja, auringonottamista, vesisotaa, huippuja ystäviä ja paljon naurua.









Nyt viime viikonloppuna olin Puolassa Kasian luona. Oli tosi kivaa nähdä Kasiaa! Se on siis puolalainen tyttö, jonka tapasin viime vuonna Unkarissa. Kierreltiin Wroclawia otettiin paljon kuvia, syötiin paljon ja tämmöstä. Wroclawissa on tosi paljon sellasia pieniä menninkäispatsaita ympäri kaupunkia. Otin kuvan aina kun näin sellasen. Puolan kuvia ehkä myöhemmin, nyt en jaksa niitä tänne lisätä.

Ehkä tää riittää tällä kertaa. Mun pitäs oikeesti yrittää nyt kirjoittaa useammin. Tai edes lisätä kuvia.